Tuomitut verrattuina muihin yhdyskuntapalvelua suorittaviin
Valvonta-aikojen muuntaminen vankeudeksi lisäisi vankeinhoidon kustannuksia ja aiheuttaisi jonkin verran työtä myös syyttäjille ja tuomioistuimille. Noin 17 % yhdyskuntapalvelurangaistuksista muunnetaan vankeudeksi. Jos noin joka kahdeksas valvonta muunnettaisiin vankeudeksi, kustannuksia tulisi enintään 100 x 134 x 14 = 187 600 euroa. Laskelmassa 134 euroa on vankipäivän hinta avovankilassa ja 14 päivää on vankeuden kesto.
Enintään kahden vuoden vankeus voidaan määrätä ehdolliseksi riippumatta siitä, tuomitaanko rangaistus yhdestä vai useammasta rikoksesta. Tässä suhteessa merkitystä on vain rangaistuksen pituudella. Yli kahden vuoden pituinen vankeusrangaistus ei koskaan voi olla ehdollinen. Mitä lähempänä kahden vuoden rajaa tuomittava rangaistus on, sitä vähäisemmät ovat mahdollisuudet ehdollisen vankeuden käyttöön (HE 44/2002 vp).
Vertailevasta katsauksesta käy ilmi, että muiden pohjoismaiden seuraamusjärjestelmiin on liitetty mahdollisuus myös hoidollisesti suuntautuneiden seuraamusten käyttöön. Käytössä olevat seuraamukset vaihtelevat lähemmän kohderyhmänsä puolesta, mutta tyypillistä niille on päihdeongelman vaatimien toimien ja rangaistuksen täytäntöönpanon yhdistäminen. Näitä ratkaisuja edustavat muun muassa Ruotsissa vuonna 1988 käyttöönotettu sopimushoito sekä Norjassa ja Tanskassa käytössä oleva mahdollisuus liittää ehdollisen rangaistuksen yhteyteen määräys päihdehoidollisesta interventiosta. Vaihtoehto tulee käytettäväksi ennen kaikkea rattijuopumusrikosten yhteydessä. Suomessa vastaavanlaisen uudistuksen valmistelu käynnistettiin vuonna 2001. Esitys uuden sopimushoitoseuraamuksen käyttöönottamisesta jäi kuitenkin antamatta eduskunnalle vaalikauden päätyttyä alkuvuonna 2003. Vaikka päihdekuntoutuksen osuutta on sittemmin kasvatettu muun muassa osana yhdyskuntapalvelua, on arvioitavissa, että myös ehdollisiin vankeusrangaistuksiin tuomittujen joukossa on henkilöitä, jotka hyötyisivät päihdepalveluista osana seuraamusta.
Kyselyyn vastanneet pitivät ongelmana sitä, että pelkän ehdollisen vankeuden aikana asiakas ei pääse Rikosseuraamuslaitoksen palvelujen piiriin eikä saa tilaisuutta käsitellä rikosten tekemisen taustalla vaikuttavia ajatusmallejaan. Toisaalta tuomion lyhyys tai yhdyskuntapalvelutuntien liian vähäinen määrä voivat estää hyödyllisten toimintaohjelmien toteuttamisen.
Esityksessä ehdotetaan, että rikoslain ehdollisen vankeusrangaistuksen oheisseuraamuksia koskevaa järjestelmää täydennetään säätämällä rikoksen 21 vuotta täyttäneenä tehneelle uudeksi oheisseuraamukseksi valvonta. Rikoksen 21 vuotta täyttäneenä tehnyt syytetty voitaisiin tuomita ehdollisen vankeuden tehosteeksi valvontaan yhden vuoden kolmen kuukauden ajaksi, jos tämä olisi tekijän aikaisemman rikollisuuden, hänen henkilökohtaisten olojensa ja rikokseen johtaneiden seikkojen perusteella tarpeen uusien rikosten ehkäisemiseksi. Ehdotettava aikuisten valvonta voitaisiin määrätä myös sillä perusteella, että ehdollista vankeutta olisi yksinään pidettävä riittämättömänä rangaistuksena. Tällä perusteella valvontaan määrättäessä ei edellytettäisi aikaisempaa rikollisuutta, mutta tuomittavan ehdollisen vankeuden olisi oltava vähintään kahdeksan kuukauden pituinen. Valvonnan sisällöstä ja täytäntöönpanosta säädettäisiin yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetussa laissa.
Ehdollisen vankeuden oheisseuraamusten uudistamisen yhtenä tavoitteena on, että rangaistukset ankaroituisivat vastaavalla tavalla asteittain kuin rikosten moitittavuuskin vaihtelee. Oheisseuraamuksille voidaan kehittää nykyistä vaativampaa sisältöä, joka tekee ehdollisesta vankeudesta tuomitulle konkreettisemman seuraamuksen. Aktiivinen puuttuminen rikoksentekijän elämäntilanteeseen voi sisältää sekä seuraamusjärjestelmän antamaa tukea ja kuntoutusta että hänen ohjaamistaan yhteiskunnan peruspalveluihin. Tällaisella puuttumisella pyritään vähentämään rikosten uusimista. Myös nykyisten oheisseuraamusten käyttöä voidaan lisätä. Näillä keinoilla on mahdollista pienentää ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välistä eroa seuraamusten ankaruutta vertailtaessa.